Sanotaan, että vanhan kansan viisaus kiteytyy sanonnoissa. Monet niistä ovatkin mainioita; esimerkiksi protestanttisen työetiikan vastalause, "hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä" puhuttelee 2010-luvun robotisaatiopelossa. Mutta mahtuu sanontojen joukkoon pahemman luokan aivopierujakin. Niistä ehkä suosikikseni on viime vuosina noussut Mark Twainin popularisoima väite tilastojen viekkaudesta.
On totta, että tilastoja voidaan vääristellä, niistä piirretyt kuviot saatetaan skaalata tarkoitushakuisesti, tai niitä voidaan käyttää yksinkertaisesti sekoittamaan vastustajan pää valtavalla numerodatalla. Valitettavasti lentävä lausahdus ei väännä rautalangasta, että tarkoitus on kannustaa tarkkaavaisuuteen, vaan kontekstista irrotettuna mieleen voi jäädä ajatus, että tarjolla olisi jotain tilastoja parempaa tietoa. Ajankohtaiskeskustelua seuraamalla tulee nopeasti selväksi, että tällainen ajatusmalli on todella tarttunut monien mieliin.
Aloitetaan helpoista. Enkelihoitoihin hurahtaneelle oman kylän tangokuningattarelle on helppo nauraa, ja kukaan ei haasta Katri Helenan kummituspuheita teeveessä, koska saahan vanha täti olla vähän höppänä. Kun Hunks-tanssija kieltäytyy syöpähoidoista ja parantuu elämäntapagurujen opeilla, alkaa vastakaikua tulla yleisöstä jo enemmän. Yksi selvisi, ja sen pohjalta yllättävän moni on valmis kyseenalaistamaan miljooniin tapauksiin nojaavan lääketieteen. Onneksi hurahtaneita on vähän, ja rokotevastaisuuden myötä tuhkarokon riesakseen saaneita tyhmiä jenkkejä on vielä ihan hauska osoittaa sormella. Kun epidemioita alkaa puhjeta Berliinissä ja Perussuomalaiset julistautuu rokotekriittiseksi puolueeksi, alkaa tämän kirjoittajan hymy jo hyytyä.
Kun oma kokemus on ristiriidassa tutkitun tilastollisen tiedon kanssa, on ihmisellä suuri kiusaus luottaa itseensä auktoriteettia enemmän. Esimerkiksi ilmastoskeptikot tykkäävät vedota kylmään juhannukseen tai lumiseen pakkastalveen iloitessaan, että kyllä nyt loppuu höpötys ilmastonmuutoksesta. Havaintojen kerääminen pidemmältä ajalta muodostaisi kaikesta päätellen epäilyttävän henkilökohtaisen tilaston, sillä arkikokemuksen voimaa ei muisteta alleviivata helmikuisessa vesisateessa. Turhaa on myös jakaa Facebookissa linkkiä, jossa Kelan asiantuntija selventää, kuinka maahanmuuttajia kohdellaan tasavertaisesti kantaväestön kanssa. Samaisessa somessa joku ihan oikea ihminen oli nimittäin kertonut, kuinka näki mustan miehen hakevan maksusitoumuksella saimaannorpan nahalla vuoratut kultaiset lastenvaunut. Serkku tykkäsi ja jakoi.
Syy, miksi kiusaannuin aiheesta blogikirjoituksen veroisesti, on vaalien alla kiihtynyt poliittinen keskustelu. Hyvä esimerkki oli eilinen A-Studio, jossa keskusteltiin asuntolainan korkovähennyksestä. Debatoida ehdittiin lähes seitsemän minuuttia, kunnes asuntoministeri ensimmäisen kerran vetosi tavalliseen ihmiseen ja tavalliseen lapsiperheeseen, vieläpä samassa lauseessa. Poliittisen diskurssin perusteella "Erilaiset perheet" -realityn täytyy olla maailman tylsin ohjelma, ovathan "lapsiperheet" homogeeninen joukko, jonka asiaa kaikki muut paitsi ilkeät markkinavoimat haluavat ajaa. Ja miten vastaa ministeri laskelmiin, jotka osoittavat korkovähennyksen valuvan suoraan asuntojen hintoihin? Hän ei luota asiassa "makrotaloudellisiin laskelmiin, jotka osoittavat hyötyä koko kansantaloudelle", vaan "katsoo asiaa puhtaasti tavallisen perheen ja tavallisen palkansaajan kannalta". Viis kansantaloudesta, eli koko kansasta, eli niistä tavallisista perheistä ja tavallisista palkansaajista –kyllä poliittiset päätökset on järkevämpi pohjata omassa mielessä luotuun hervantalaisen Peran ideaaliin.
Liiketaloustieteissä opiskeluvuosieni ehkäpä suosituin muotisana on ollut "big data", kaikkialle leviävä mittaus ja sen pohjalta tehty valtaviin tietomassoihin perustuva päätöksenteko. Ennen suuren datan vallankumousta toivoisin, että kanssaihmiset – itseni mukaan lukien – kykenisivät ottamaan haltuun edes small datan. Valitettavan usein kun tuntuu olevan niin, että jopa korkean tason päätöksenteon ohjenuorana on jotain kylmiä faktoja lämpimämpää, vanha kunnon no data.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti